keskiviikko 22. helmikuuta 2017

2016





Vuosi 2016 on ollut ehkä paras vuoteni pitkään aikaan. Pääsin parhaaseen harjoittelupaikkaan ja valmistuin vaatetusompelijaksi. Hain korkeakouluihin, mutta tänä vuonna ei napannut. Toisaalta  työelämä on kasvattanut luonnetta ja lisännyt motivaatiota vaatealalle. Olen oppinut ompelun lisäksi töissä hyvää asiakaspalvelua, alkanut ymmärtää markkinointia ja hahmottamaan alaa laajana kokonaisuutena. Aikaisin heräämistä ja oikeaa unirytmiä on tullut myös opeteltua ja jopa hiukan opittua. Ikuisena yökukkujana on ollut harjoittelemista käydä petiin jo kymmenen tai yhdentoista aikaan, mutta aamulla pidemmät yöunet palkitsevat. Järjestelmällisyys on myös asia, jota olen oppinut lisää työelämän aikana. Olen aina tehnyt työni ja kouluni hyvin, mutta lisääntynyt järjestelmällisyys helpottaa elämää suuresti. Kun kaikki työpäivän aikana tehtävä on esimerkiksi merkattu kalenteriin ja viikon ohjelma töissä suunniteltu, ei tule ikäviä yllätyksiä ainakaan oman suunnittelun puolesta.



Olen löytänyt piirtämisen uudella tavalla. Valmennuskurssin aikana olen oppinut ymmärtämään mistä hyvä kuva koostuu ja kuinka saat sen päässäsi olevan idean mahdollisimman hyvin toteutettua paperille. Minulla on myös ollut eri tavalla aikaa maalata, sillä kouluaikana kaikki luova tekeminen liittyi pitkälti vain ompeluun. Nyt olen treenannut nopeaa skissailua ja ihmiskroppaa miltei joka päivä. Ehkä oon vähän myöhäisherännäinen taideopetuksessa, mutta oon onneksi nopea oppimaan. Tähän mennessä oon aina tehnyt miten olen itse oppinut tekemään, mikä sinänsä on hyväkin. Toisaalta opetuksen myötä oon saanut oman tyylini esittää asioita vahvemmin esiin, koska tiedän millä tehokeinoilla ja tekniikoilla saan minkäkin idean korostumaan.



Olen löytänyt oman tyylini yhä vahvemmin. Hahmotan selkeämmin mistä tarkalleen pidän päälläni ja mistä en. Olen rohkaistunut myös värien kanssa ja uskaltanut yhdistellä muuten mustan asun kanssa aina yhden värikkään asian. En enää pidä uusien vaatteiden ostamisesta niin paljon kuin ennen, vaan olen alkanut arvostamaan vielä enemmän second handia. Hyvälaatuisia tuotteita saattaa löytää murto-osalla uuden hinnasta. Se vaatii tietysti aikaa ja etsintää löytää juuri se asia jota etsii, mutta etsintä yleensä palkitaan aivan mahtavalla löydöllä! Joskus saatan etsiä tietynlaista vaatekapaletta kirppareilta kaksikin kuukautta! Löysin esimerkiksi kuukausien etsinnän jälkeen UFFista mustan mohairneuletakin kahdeksalla eurolla!!?? Se oli juuri täydellisen kokoinen ja pituinen. Mohair kutittaa iholla ainakin minua, joten neuleen alla täytyy pitää jonkinlaista pitkähihaista. Monesti myös ihan perusvillapaidat tuppaa kutittamaan miuta, joten olen vain tuollaisten pörrökuitujen kanssa hyvin herkkänahkainen.

Olen ilmaissut itseäni myös kameran kanssa. Tämän vuoden tavoitteekseni voisin silti sanoa sen, että otan enemmän kuvia! Töiden jälkeen valoakin alkaa kevättalvella riittämään, joten pimeys ei ole syy olla kuvaamatta. :D





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti