maanantai 31. elokuuta 2015

Vaatealan monet mahdollisuudet.

"Millaista on opiskella vaatetusompelijaksi? Mitä työ oikein teette siellä? Valmistuuko tosta ammatista mihinkään?"




Valitsin vaatetusalan opinnot sen takia, koska olen aina ollut kiinnostunut vaatteista ja omasta ulkonäöstäni. Yläasteella kävin vahvan goottivaiheen ja silloinkin tykkäsin panostaa todella paljon hiuksiini ja asusteisiini, vaikken nykyisillä silmillä katsottuna niin hyvältä silloin näyttänytkään. Ironisinta tosin on, että koko peruskouluaikani vihasin ompelemista. Veikkaan että se johtui pitkälti opettamistyylistä, joka ei millään tavalla kannustanut luovuuteen ja omaan ilmaisuun.




Toden teolla aloin kiinnostumaan DIY-meiningistä alkaessani kuvaamaan yhdessä ystäväni kanssa. Suunnittelimme yhdessä kuvaukset, minä stailasin ja meikkasin mallin ja lähdettiin kentälle! Usein olen siis myös assarina kuvauksissa eli heijastamassa ja vahtimassa että mallin meikki ja tukka pysyy hyvänä kuvausten ajan. Pidämme todella paljon luonnonvalossa ja luontomiljöössä kuvaamisesta. Stailaukseen alkoi tulla enemmän käsintekemisen meininkiä innostuttuani kierrätysmuodista. Se antaa luovuudelle paljon tilaa ja on aina kiinnostavaa etsiä kotoaan sopivia materiaaleja. Opiskelijabudjettiin se ei myöskään tee suurta lovea usein ilmaisten materiaalien takia. Muistakaa, toisen roska on toisen aarre! ;)




Hain lukiosta valmistuttuani vaatealan korkeakouluihin, mutta niissä ei tärpännyt. Puolivahingossa ja impulsiivisesti hain Keudan ammattikouluun ompelijalinjalle täydennyshaussa. Sain seuraavana päivänä tietää, että aloittaisin opiskelut parin viikon päästä vaatetusompelijana! Nyt vuoden alaa opiskeltuani olen huomannut, että ilman tätä tutkintoa ei kyllä omasta korkeakouluhakemisesta olisi tullut mitään. Oon opintojen aikana oppinut ihan eri tavalla saamaan omat ideat konkreettisiksi.

Olen ensimmäisen vuoden aikana ommellut arvosteltavina töinäni hameen vanhasta verhokankaasta, kauluspaidan (kuvassa yllä) ja housut. Työssäoppimassa valmistin itsesuunnittelemani housut ja asiakkaan suunnitteleman kynähameen. Nyt olen muotoilemassa mekkoa, joka valmistunee viimeistään ensi viikolla, kunhan löytäisin täydellisen kankaan! ;)

Meillä on tällä hetkellä menossa koulussa muotoilun kurssi, jossa opetellaan sovitusnuken päälle kangasta muotoilemalla valmistamaa vaatteita. Se on ollut kaavoitukseen verrattuna todella vapaata ja ihanan visuaalista puuhaa. Oman aikaansaannoksen saa näkyviin jo siinä ns. kaavoitusvaiheessa. Kaavoitus toisaalta kolahtaa omaan loogiseen ja matemaattiseen puoleen, onhan se omalla tavallaan geometriaa! On hyvä oppia tekemään kummallakin tavalla vaatteita, sillä osa yksityiskohdista on helpompi valmistaa muotoilemalla ja toisinpäin.




Tutkinnossa on kaksi työharjoittelua, joista toisen suoritin viime keväänä. Olin Remake EkoDesignilla ompelimon puolella työssäoppimassa ja voin sanoa, että sen kahden kuukauden aikana opin enemmän, kuin niinä neljänä jaksona koulussa. Jotenkin työelämässä tuli enemmän sovellettua oppimaansa ja ymmärsi miten kaikki saumarakenteet ja materiaalit vaikuttavat lopputulokseen. Lisäksi yrityksen ideana on ekologinen ja kestävä kehitys. Korjasin ja muokkasin paljon vanhoja vaatteita ja valmistin kierrätysmateriaaleista uusia. Samoissa tiloissa oli myös tiloja suunnittelijoille, jotka  valmistavat mallistonsa ja kokoelmansa kierrätyskankaista ja lahjoitetuista vaatteista.




Suosittelen alaa kaikille, jotka ovat kiinnostuneita muodista ja halajavat jatkavansa vaatealalla korkeakouluihin. Tästä tutkinnosta on nimittäin erittäin paljon hyötyä kouluhakuihin. Tutkinto on mielestäni erittäin monipuolinen ja valmentaa opiskelijan moneen suuntaan vaatealalla. Tutkinnon suorittamisen jälkeen voi suuntautua korkeakouluissa muodin markkinointiin, sisäänostoon, mallimestariksi tai suunnittelijaksi ja moneksi muuksi.  Ilman kaavoitus- ja ompelutaitoa on vaikea toimia alalla. Sisäänostajana täytyy ymmärtää materiaalien ominaisuuksia ja mallimestarina paljon kaavoittamisesta ja vaatteiden hyvästä istuvuudesta. Aloitteleva suunnittelija ei automaattisesti vain piirrä paperille ideaa ja käske ompelijaa sitä toteuttamaan. Pienyrityksenä tai toiminimellä toimivana suunnittelijana ei ole varaa alkuun palkata henkilökuntaa taikka työtiloja ja ompelutyöt on usein tehtävä itse. Minun mielestäni valmistusprosessi on toisaalta niin iso osa suunnittelun lisäksi, että itse haluan sen toteuttaa. Oma kädenjälki valmiissa tuotteessa aiheuttaa niin hyvää mieltä. :)

-Jenna

7 kommenttia:

  1. Olen itse vähä samoilla linjoilla. Kävin lukion ja amiksen vaatetuslinjan 4 vuodessa, kummatkin täysipainoisena. Perustin oman toiminimen opiskeluaikoina, mutta varsinaisen suunnaan yritykselleni löysin vasta opinnäytetyöni kautta. Ommellut olen pienestä lähtien ja muutkin käsityöt ovat tuttuja niin kauan kuin muistan. Olen hakenut 2 vuotta korkeakouluihin ja päässyt muutamiin pääsykokeisiin ennakoista. Paikkaa ei ole kuitenkaan tullut. Jäin välivuodeksi vielä asumaan porukoille ja tekemään täysipainoisesti yrittäjän hommia, sellaista harjoittelua ja pohjatyötä ilamn isoja riskejä, kodittomuutta tai nälkäkuolemaa. Työhuoneenani toimii vanha veljen huone. Vanhempani ovat kannustavaisia ja äidistäni piti aikoinaan tulla vaatesuunnittelija, mutta tie vei toimistotyöhön. Teen omaa mallistoa ja sen ohessa perusompelutöitä, josta saa lisätienestiä. Vuosi on opettanut huimasti ja olen ehdottomasti sitä mieltä, että kyllä se ompelijapohja on hyvä olla.

    Kouluissa ei taideta hirveästi puhua rahasta, ainakin omien kokemuksieni ja kuullun perusteella. Onhan se aika karua, että tällä alalla alvittomasta hinnasta jälleenmyyjä ottaa yleensä sen 50%. Sitten on vielä liuta kuluja, materiaalit ja palkka jotka pitäisi saada omaan puolikkaaseen. Itse ainakin olen kokenut jälleenmyyjät hyödyllisiksi, oma myynti ei riitä. Oikeastaan tekeminen ja materiaalit eivät saa maksaa maltaita jos haluaa vielä pysyä siellä 100-200€ välillä. Itsekkin suunnittelisin vaikka mitä jos ei tarvitsisi miettiä sitä mitä materiaalit maksavat tai ennen kaikkea sitä mitä työmaksaa eli käytännössä kuinka monimutkainen vaate on ja kuinka paljon siihen kuluu aikaa. Itse valmistan kaikki tuotteeni itse. Tietysti moni on siirtänyt tuotantonsa esim. Viroon, mutta niin kauan kuin pystyn, valmistan ne itse, Suomessa. Olen kyllä aloittanut pienellä budjetilla ilman lainoja yms. Koneita olen hankkinut/hankin pikku hiljaa, kuten muitakin tarvkkeita, suurta varastoa ei ole, monissa jutuissa apuna olen käyttänyt kavereita. Töitä teen hulluna koko ajan silmiä auki pitäen. Ehkä joskus elättän itseni tällä, mutta en ainakaan toistaiseksi. Edelleen tavoitteeni on päästä korkeakouluun, mutta seuraavaksi olen muuttamassa ja luultavasti siirryn sivutoimiseksi yrittäjäksi ja joudun hankkimaan toisen palkkatyön rinnalle. Vuoden aikana olen päässyt todella paljon eteenpäin, enkä vaihtasi välivuottani pois. Haaveilen lisäksi teatteripuvustan/pukusuunnittelijan urasta ja unelmani olisi sekä oma mallisto, että puvustajanhommat.

    Mielestäni alasta on edelleen aika kaunisteltu kuva. Olen pääsykokeissa tavannut monia, joiden kanssa jutellessani on jäänyt fiilis, että pelkästään piirtäminen ja suunnittelu kiinnostaa, eikä minkäänlainen ompelutaidon/kaavoituksen kehittäminen. Yrittäjänä on melkoinen satsi kuluja, taloustilanne on huono ja suurin kilpailija on halpavaateketjut.

    Olen kuitenkin sitä mieltä, että jossain kohtaa työnteko palkitaan ja unelmat on tehty toteutettaviksi! :) Kyllähän sitä välillä miettii miksen ole päässyt korkeakouluun tai, että olenko yksinkertaisesti niin huono. Sekin on fakta, että tällä alalla (jos millään nykyään) paperit eivät takaa töitä tai ole työn edellytys. Oikea asenne, todelliset kyvyt ja suhteet ratkaisevat jo aika paljon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miun mielestä kaikki on mahdollista, jos on vaan tarpeeksi tahtoa ja kärsivällisyyttä! :) Joskus oma kutsumus ja elämäntyö vaan vie aikaa että sitä voi tehdä leipätyönään.

      Katsoin siun blogia ja siistejä juttuja oot tehnyt! Onnea siun uralle ja näyttää erittäin hyvältä. :3

      Poista
    2. Näin mäkin haluan uskoa, vaikka aina välillä tietyt realiteetit tuppaain puskemaan vastaa. :) Kiitos ja tsemppiä myös sulle! :)

      Poista
    3. Vaikka kävisi sen korkeakoulun ei se silti takaa elantoa alalta, ei todellakaan. Suomessa ei ole vaatealan työpaikkoja (suunnittelijan) paikkoja käytännössä juuri laisinkaan ja ompelijan paikatkin ovat todella vähässä ja huonosti palkattuja. Oma yritys on käytännössä ainut tie itsensä työllistää, mutta se polku ei ole helppo. Kuluja tosiaan on vaikka muille jakaa ja voit olla varma, että työpäivät ovat kaikkea muuta kuin kahdeksan tuntisia, jos aiot sillä työllä elää. Tämä on siis vaatealan todellisuus Suomessa, monia mahdollisuuksia ei valitettavasti ole. T: Korkeakoulutettu vaatesuunnittelija.

      Poista
    4. Anonyymi: Se on kyllä totta, että hyvä koulutus ei takaa menestystä, mutta auttaa parantamaan omaa ulosantia eli miten saa oman inspiraationsa konkreettiseksi. Monesti täytyy olla valmis muuttamaan myös ulkomaille työn perässä. Itse kuitenkin uskon että kovalla työllä (ja hyvällä tuurilla) saa uran kyllä aikaiseksi, vaikka ei rikastuisikaan. :)

      Poista
  2. Mä muistan sut ikuisesti goottina! :) En voi sille mitään, olit söppänä

    VastaaPoista