maanantai 31. elokuuta 2015

Vaatealan monet mahdollisuudet.

"Millaista on opiskella vaatetusompelijaksi? Mitä työ oikein teette siellä? Valmistuuko tosta ammatista mihinkään?"




Valitsin vaatetusalan opinnot sen takia, koska olen aina ollut kiinnostunut vaatteista ja omasta ulkonäöstäni. Yläasteella kävin vahvan goottivaiheen ja silloinkin tykkäsin panostaa todella paljon hiuksiini ja asusteisiini, vaikken nykyisillä silmillä katsottuna niin hyvältä silloin näyttänytkään. Ironisinta tosin on, että koko peruskouluaikani vihasin ompelemista. Veikkaan että se johtui pitkälti opettamistyylistä, joka ei millään tavalla kannustanut luovuuteen ja omaan ilmaisuun.




Toden teolla aloin kiinnostumaan DIY-meiningistä alkaessani kuvaamaan yhdessä ystäväni kanssa. Suunnittelimme yhdessä kuvaukset, minä stailasin ja meikkasin mallin ja lähdettiin kentälle! Usein olen siis myös assarina kuvauksissa eli heijastamassa ja vahtimassa että mallin meikki ja tukka pysyy hyvänä kuvausten ajan. Pidämme todella paljon luonnonvalossa ja luontomiljöössä kuvaamisesta. Stailaukseen alkoi tulla enemmän käsintekemisen meininkiä innostuttuani kierrätysmuodista. Se antaa luovuudelle paljon tilaa ja on aina kiinnostavaa etsiä kotoaan sopivia materiaaleja. Opiskelijabudjettiin se ei myöskään tee suurta lovea usein ilmaisten materiaalien takia. Muistakaa, toisen roska on toisen aarre! ;)




Hain lukiosta valmistuttuani vaatealan korkeakouluihin, mutta niissä ei tärpännyt. Puolivahingossa ja impulsiivisesti hain Keudan ammattikouluun ompelijalinjalle täydennyshaussa. Sain seuraavana päivänä tietää, että aloittaisin opiskelut parin viikon päästä vaatetusompelijana! Nyt vuoden alaa opiskeltuani olen huomannut, että ilman tätä tutkintoa ei kyllä omasta korkeakouluhakemisesta olisi tullut mitään. Oon opintojen aikana oppinut ihan eri tavalla saamaan omat ideat konkreettisiksi.

Olen ensimmäisen vuoden aikana ommellut arvosteltavina töinäni hameen vanhasta verhokankaasta, kauluspaidan (kuvassa yllä) ja housut. Työssäoppimassa valmistin itsesuunnittelemani housut ja asiakkaan suunnitteleman kynähameen. Nyt olen muotoilemassa mekkoa, joka valmistunee viimeistään ensi viikolla, kunhan löytäisin täydellisen kankaan! ;)

Meillä on tällä hetkellä menossa koulussa muotoilun kurssi, jossa opetellaan sovitusnuken päälle kangasta muotoilemalla valmistamaa vaatteita. Se on ollut kaavoitukseen verrattuna todella vapaata ja ihanan visuaalista puuhaa. Oman aikaansaannoksen saa näkyviin jo siinä ns. kaavoitusvaiheessa. Kaavoitus toisaalta kolahtaa omaan loogiseen ja matemaattiseen puoleen, onhan se omalla tavallaan geometriaa! On hyvä oppia tekemään kummallakin tavalla vaatteita, sillä osa yksityiskohdista on helpompi valmistaa muotoilemalla ja toisinpäin.




Tutkinnossa on kaksi työharjoittelua, joista toisen suoritin viime keväänä. Olin Remake EkoDesignilla ompelimon puolella työssäoppimassa ja voin sanoa, että sen kahden kuukauden aikana opin enemmän, kuin niinä neljänä jaksona koulussa. Jotenkin työelämässä tuli enemmän sovellettua oppimaansa ja ymmärsi miten kaikki saumarakenteet ja materiaalit vaikuttavat lopputulokseen. Lisäksi yrityksen ideana on ekologinen ja kestävä kehitys. Korjasin ja muokkasin paljon vanhoja vaatteita ja valmistin kierrätysmateriaaleista uusia. Samoissa tiloissa oli myös tiloja suunnittelijoille, jotka  valmistavat mallistonsa ja kokoelmansa kierrätyskankaista ja lahjoitetuista vaatteista.




Suosittelen alaa kaikille, jotka ovat kiinnostuneita muodista ja halajavat jatkavansa vaatealalla korkeakouluihin. Tästä tutkinnosta on nimittäin erittäin paljon hyötyä kouluhakuihin. Tutkinto on mielestäni erittäin monipuolinen ja valmentaa opiskelijan moneen suuntaan vaatealalla. Tutkinnon suorittamisen jälkeen voi suuntautua korkeakouluissa muodin markkinointiin, sisäänostoon, mallimestariksi tai suunnittelijaksi ja moneksi muuksi.  Ilman kaavoitus- ja ompelutaitoa on vaikea toimia alalla. Sisäänostajana täytyy ymmärtää materiaalien ominaisuuksia ja mallimestarina paljon kaavoittamisesta ja vaatteiden hyvästä istuvuudesta. Aloitteleva suunnittelija ei automaattisesti vain piirrä paperille ideaa ja käske ompelijaa sitä toteuttamaan. Pienyrityksenä tai toiminimellä toimivana suunnittelijana ei ole varaa alkuun palkata henkilökuntaa taikka työtiloja ja ompelutyöt on usein tehtävä itse. Minun mielestäni valmistusprosessi on toisaalta niin iso osa suunnittelun lisäksi, että itse haluan sen toteuttaa. Oma kädenjälki valmiissa tuotteessa aiheuttaa niin hyvää mieltä. :)

-Jenna

sunnuntai 30. elokuuta 2015

Sulkien jälleennäkeminen.

Sulkatakki pääsi komeilemaan uusiinkiin kuvauksiin, kun kuvailtiin Järvenpäässä Sannin kanssa. Autokorjaamon takana oli suojaisa oma maailmansa, eikä tuntunut yhtään että olisi ollut kaupungissa. Jumaloin tuota Sigman Art-sarjan 35mm putkea, sillä saa niin kaunista jälkeä aikaan. ♥ Laitoin kuvauksien takia hiukset pikkuleteille yöksi ja siitä tuli kivat pikkulaineet tukkaan, joskus haluaisin kokeilla että tulisi ihan kunnon punainen afro! Huulilla on luottohuulipunaa, YSL Rouge pur Couturea, joka ei kyllä petä koskaan. Täydellinen punainen sävy ja kestää koko päivän. Omani alkaa olla loppumaisillaan ja oon koittanut netistä metsästää samaa sävyä hiukan halvemmalla kuin mitä Suomesta saa. (Tosiaan 39,5e) 

Blogin ulkoasun kanssa olen potenut paljon ongelmia. Vanha kyllästyttää ja haluaisin tehdä täyden remontin, mutta olen aivan onneton koodaamisen sun muun kanssa, eikä blogger todellakaan tee sitä yhtään helpommaksi. :D Toivon että saan ystäväni auttamaan minua näiden teknisten ongelmien kanssa, sillä ideoita on paljon! Kävin tänään keräämässä meidän rannalta simpukankuoria, näätte pian, mitä olen niistä askartelemassa. ;)



        
  



-Jenna